Nyt mä odotan, vielä odotan.
Näen taivaan taas,
tunnen tuulen suunnan muuttumaan.
Täällä seinät muovipyöräjä sartoi.
Katto ahdistiin, matalalle tartoi.
Hei, lähdetään kovasta altaa.
Tasa sen elämän päätää.
Tää on tunte, oikea nilo sekä tuskaan.
Tehdään oma polku läpi yön ja uus vaan.
Liittopäiviä on ollut liikaa,
kun pellon viisareks seisohtaa.
On pakko käydä juoksuun,
kuumaan kesäyön tuoksuun.
Ja tunnen leivän paniikin,
kun mä kuulen sua kotiaankin kaupungin.
Pari-kolme tuntia vielä meillä on,
aamuun,
aamuun.
Ja tuuli joka syttyy,
on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain, nyt se leimahtaa.
Ja tuuli joka syttyy,
on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain,
nyt se leimahtaa.
Mä en yhdä suussa puhlemaan mitä.
Jotka säännöt määrää ja tahtoa allistaa.
Pelkää, kun palokset ei enää riitä.
Tahdon jotain muuta, jotain paljon parempaa.
Ja kun aurinko nousee taas,
mä poistan sitä kylästä.
Jäi nyt matkaan, yöllä koiputaan sun ikkunaan.
Ja jos olet valmis, voi tulla mukaan.
Tuuli joka syttyy, on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain,
nyt se leimahtaa.
Ja tuuli joka syttyy,
on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain,
nyt se leimahtaa.
Vapa menemään, vapa lähtemään.
Vapa tekee omat virheet, en pelkää niitäkään.
Ja vihdoin viime,
kun alla on se tie,
joka meidät ammunanki kohti meren rantaa pien.
Mä voin silloin hengittää aamun ilmaan viileä.
Mä näen kirkan taivaan rannan,
enkä kaipaa enemmän.
Ei ole siinä, älä mihinkään me.
Nyt aurinko nousee.
Tuuli joka syttyy, on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain, nyt se leimahtaa.
Ja tuuli joka syttyy,
on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain,
nyt se leimahtaa.
Ja tuuli joka syttyy,
on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain,
nyt se leimahtaa.
Ja tuuli joka syttyy,
on ollut meissä kauan aikaa.
Kirpinä ja vain, nyt se leimahtaa.
Nyt se leimahtaa.
Leimahtaa.
Leimahtaa.