Näytät samalta kuin vuosi sitten,
mut et oo sama, tiedän samaa et oo enää
Vähän luulen niin ja vähän myös pelkään,
sanat on turhii,
oot jo päättäny lähtee
Kevät taivas kirkas palatsin kattoon,
sen sininen on mulle pelkkää pölyy
Ikkunas nauruu ja lintujen lauluu,
mut ne on elu mulle kaukaista hälyy
Ilman sua,
ilman sua,
ilman sua tää mun detto on harmaa
Ilman sua värit karkkaa,
vala ei valo varmaa
Kun sä meet,
kun sä meet,
kun sä meet,
ilo ikkunoista haehtuu
Suru käytävilt kaikuun,
kotikammioks vaihtuu
Käyn alas katuun, nään sut kaikki alla,
asfaltin varjois, koivun aukeavissilmuis
Mut varjot katoo,
silmut käpertyy nukkuun,
ilma seisoo,
makus huulilta haehtuu Täällas pari nuo mielin muistoihin vaivuu,
sylissää sen ikin pelänny aamuu
Tai miten olit, miten näit,
mitä muut ei,
näit metsän puilta,
puitten välissä kauriin
Ilman sua,
ilman sua,
ilman sua tää mun detto on harmaa
Ilman sua värit karkkaa,
vala ei valo varmaa
Kun sä meet,
kun sä meet, kun sä meet, ilo ikkunoista haehtuu
Suru käytävilt kaikuu,
kotikammioks vaihtuu
Ilman sua,
sua,
sua,
sua,
sua tää mun ketto on harmaa
Ilman sua värit karkkaa,
vala ei valo varmaa
Kun sä meet,
kun sä meet,
kun sä meet,
ilo ikkunoista haehtuu Suru
käytävilt kaikuu,
kotikammioks vaihtuu