Varoimme liukastumasta kallioilta.
Purjehdimme joll' alla,
koska vesi oli kylmää.
Kävimme saunasta uimaassa
ja radiossa sanoi vaan,
että se kesä oli tavallinen.
Me oltiin eri mieltä,
suljin radion nauraen.
Laskimme verkot, vaikka tiesimme,
ettei me saisi mitään.
Niiltä kallioilta on pitkä matka tänne,
missä talvi talolla kurittaa.
Se saari kuuluu enää,
aika on kaukaiseen,
se aamu mia vain kuvittaa,
eikä palaa.
Lauloimme nuotion ääressä
kaikkein kuuluneimmat biisit.
Viikot muuttuivat kuukausiksi,
se kesä ohitsemme kiisiin.
Nukuimme mökin lattialla,
näimme yhteistä unta.
Nyt se uni on poissa
ja hillosten päällä lunta.
Niiltä kallioilta on pitkä matka tänne,
missä talvi talolla kurittaa.
Se saari kuuluu enää,
aika on kaukaiseen, se aamu mia vain kuvittaa.
Niiltä kallioilta on pitkä matka tänne,
missä talvi talolla kurittaa.
Se saari kuuluu enää,
aika on kaukaiseen, se aamu mia vain kuvittaa.
Niiltä kallioilta on pitkä matka tänne,
missä talvi talolla kurittaa.
Se saari kuuluu enää,
aika on kaukaiseen,
se aamu mia vain kuvittaa,
eikä palaa.