Seisot mun edessä tässä,
silmät kyynelissä, anteeks multa pyytämässä.
Kai luulit etten kuulis tästä,
et löysit jonkun baarit iskinestä pyörimästä.
Kuinka niin helposti sä luovuit kaikesta,
mitä me rakennettiin.
Miks sä tuhosit mut palasiks niin ettei mua ees tunnista?
Mä suorakastin,
säkin sanoit niin,
mut oliks se niin kummiskaa?
Vois sä heityt mut, ja kun on virvo linnut,
niin juokse sinne vopauteen.
Jos kukaan kysyy,
niin sä oot se syy,
miks en usko enää rakkauteen.
Tää tuskin on se, mitä halusit.
Se makso kaiken, eikä meitä saa enää takaisin.
Se sai sut romahtaa, kun tajusit,
et tää on loppu nyt,
ja koskaan en sun luo palaisin.
Uskon, että tää sullekin on tosi vaikeeta,
mut teo elon seurauksiin.
Miks sä tuhosit
mut palasiks niin ettei mua ees tunnista?
Mä suorakastin, säkin sanoit niin,
mut oliks se niin kummiskaa?
Vois sä heityt mut, ja kun on virvo linnut,
niin juokse sinne vopauteen.
Jos kukaan kysyy,
niin sä oot se syy,
miks en usko enää rakkauteen.
En usko enää rakkauteen.
Mä olisin, ja mentäis ajas takaisin.
Tahdon, että oisit vielä pienen hetken kutini.
Pienen hetken kokisin,
et kaikki olis niin ku joskus ennen,
tai ehkä jopa paremminkin melkein.
Oisin aina kuunnellu sua,
ja auttanu sua,
rakastanu ikuisesti sua,
niin ku luulin et sä mua.
Oisin tehny mitä vaan sun eteen,
mut nyt en usko enää rakkauteen.
En usko enää rakkauteen.