En muista ekoi sanoi, siitä on jo liian kauan.
Yhdeksäntoista oli vielä ihan vauva.
Just ku opit mut ulkoa, mä likaadin vähän.
Toivon ettei sulla oo vanhaa mua ikävä.
Nyt kun samoin jutulle en enää naura.
Voiks ketään lopulta koskaan tuntee?
Kun polutkin kasvaa ulompeen.
Sinne mis kerran kuljettiin, ei enää löydy takasin.
Matkan varrella muuttuu tunteet.
Ja haluatko ruutua ulompeen?
Lopulta ollaan mun unelmiin.
Mis ketä oltiin kun tavoittiin?
Polut kasvaa ulompeen.
Polut kasvaa ulompeen.
Välillä en osaa sanoa, mikä mus on enää omaa.
Jos tää kitarina on jotain sun eka sanomaa.
Kun katsotaan silmiin, mietitäänkö samaa.
Monenko kriisiin meillä olis varaa.
Se on pieni ihme, että tässä vielä ollaan.
Voiks ketään lopulta koskaan tuntee?
Kun polutkin kasvaa ulompeen.
Sinne mis kerran kuljettiin, ei enää löydy takasin.
Matkan varrella muuttuu tunteet.
Ja haluatko ruutua ulompeen?
Lopulta ollaan mun unelmiin.
Mis ketä oltiin kun tavoittiin?
Polut kasvaa ulompeen.
Polut kasvaa ulompeen.
Mut uusiin teitä tallataan.
Linnan takaisin me vallataan.
Alkenien päälle maalataan.
Tää rakkaus ei oo huono vaan.
Se välillä vaan muuttaa muutohan.
Mä elävään ilman sua osaan.
Kuljettelakaan.
Voiks ketään lopulta koskaan tuntee?
Kun polutkin kasvaa ulompeen.
Sinne mis kerran kuljettiin, ei enää löydy takasin.
Matkan varrella muuttuu tunteet.
Ja haluatko ruutua ulompeen?
Lopulta ollaan mun unelmiin.
Mis ketä oltiin kun tavoittiin?
Polut kasvaa ulompeen.
Polut kasvaa ulompeen.
Tää rakkaus ei oo huono vaan.
Se välillä vaan muuttaa muutohan.
Mä elävään ilman sua osaan.
Kasvaa ulompeen.
Kuljettelakaan.
Tekstitys Kati Ristolainen Lingsoft Oy