On raamatunimmä lukenut,
se on mua joskus tukenut.
mut tullutkaan en siitä hurskammaksi.
Olen pettänyt,
olen ryöstänyt,
mut laulun kuulen yöstä nyt,
niin hiljaisen ja pienen hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Sä selasit horoskoopejas,
kelasit muodikkaasti mantrajas,
ja sun sitateillas oli kai hyvä flaksi.
Sitten kahlittiin sut keittiöön,
kun sitauduit siihen heittiöön,
ja huulilta soi pelkas hallelujaa.
Hallelujaa, hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Oon täällä ollut kai ennenkin,
siis ennen kuin sinut tapasin.
Sä luulit kai mua paljon viisammaksi.
Me seurattiin kahta ohjelmaa,
oli toinen taivas ja toinen maa,
ja me vaivoin hengitettiin hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Oli aika,
jolloin me epäiltiin,
alas pilvetkin me revittiin,
eikä taivas muuttunutkaan kirkkaammaksi.
Mutta muistat kai,
kun me suudeltiin,
ja kuutan mukaan me huudeltiin,
soi kaikki alla kaunein hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
On jossain kai tuolla Jumala,
jos on, se on niin kaukana,
ja se tuntuu muuttavan vain kauemmaksi.
Ei kuule lasten huutojaa,
eikä tuskaa missään lopetaa,
jää vain kylmä,
murskaantunut hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.
Hallelujaa,
hallelujaa.