PVD-toimitteet,
puhelinkaa,
kun talviat lukoo maa.
Pimeät kadut,
pimeät huoneet, täynnä vangittuja kuvia.
Se pieni poika,
joka katseli kaikkea,
joka söi vaan nälkäänsä.
Mukeutuu kuin nainen,
puhuu kuin mies, rakastaa pasikatteja.
Täynnä pieniä palasia,
mä oon, mä oon, mä oon, mä oon.
Täynnä pieniä vastauksia,
täynnä lahjoja tai täynnä ansoja.
Takaisin tuleen,
joka puhuu ja puhuu,
takaisin maan,
joka autoo ja autoo.
Takaisin tuleen,
joka leikkii ja leikkii,
takaisin mereen,
joka laivoo ja laivoo.
Mä en saa huuntaa,
mun jalat on rikki,
mä en yleyty katkaisi jaa.
Katso, mä pidän käsiä mun peiton alla,
mä en itke enää milloinkaan.
Mutta jos mun silmistä valuu vettä,
jos kädet ei sustu toteilemaan.
Täynnä pieniä palasia,
mä oon, mä oon, mä oon, mä oon.
Täynnä pieniä vastauksia,
täynnä lahjoja tai täynnä ansoja.
Takaisin tuleen,
joka puhuu ja puhuu,
takaisin maan,
joka autoo ja autoo.
Takaisin tuleen,
joka leikkii ja leikkii,
takaisin mereen,
joka laivoo ja laivoo.
Takaisin tuleen,
joka puhuu ja puhuu,
takaisin maan,
joka autoo ja autoo.
Takaisin tuleen,
joka leikkii ja leikkii,
takaisin mereen,
joka laivoo ja laivoo.