Noin,
susta ei tuu miestä,
hei.
Susta ei tuu rikastakaan nojaamalla kynään.
Kynään ja kitaraan
kuvittelet merta.
Merta,
kuumat kalliot,
tuulen ilman nimeä,
äänen joka sanoo.
Noin et näe maailmaa.
Susta ei tuu sakarja.
Sua ei oo lyöty ees.
Tarpeeks lujaa, pyöryt kuin pelhonen.
Pieniin pulloihin
nykytä kuin ainen.
Surullisia kuvia.
Ja ystäkki sä olit niin ruuma.
Sun tukkas roikku,
sä et kävellyt oikein,
kun sä halusit nauraa.
Sä kutitit ittees,
luulit olevas ainoa,
jolla on ongelmia.
Sulle ei oo pisoja auto, ei kiiltävää rinta.
Sä et oo saanut kuvaskiljaan ja kuitenkin sä naurat.
Kuitenkin sä naurat, kuitenkin sä elät.
Sä tiedät,
sul on maat ja,
sul on maat ja kantapäisäismaat.
Sä tiedät,
sul on kuut ja,
sul on kuut ja sul on silmitsäiskuut.
Ja sul on auringot ja,
auringot,
auringot sydämetsäs.
Ja sua avaruuden,
avaruuden tyhjät huoneet ottaa.