Itkän aina kotimatkana.
Haluisin vaan takas kääntyy.
Miks on pakko aina vetää päätyyn,
jos mun sydän solmuun yössä vääntyy.
Ja sama suolu mun suussa.
Kaikilla on kivaa, paitsi mulla.
Aamuisin tukehtumassa tulevaan.
Ja sanoin, etten vetäis mitään enää kuitenkaan.
Vedän elokuun vikat henkään.
Puheenaihet on loppu melkein.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä satetaan.
On ohuena
läpi kuultaa.
Tää systeemi olis nyt pakko muuttaa.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä...
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Mä en pelkää mitään,
paitsi meitä.
Enkä taas sun takia kaikkee hyvää pois heitä.
Ja me koitetaan ollaan ero soitetaan.
En jaksais enää, enkä pystyis muutenkaan.
Mä oon aina välillä niin varma,
et kaikki tää sun pimeä aine on mun oma harha.
Ja se on positiivista,
kun ennä on viisas ja rohkea.
Pitäis silleen päästä ulos.
Puuttaa tää systeemi, saada joku lopputulos.
Vedän elokuun vikat henkään.
Puheenaihet on loppu melkein.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä satetaan.
Oon ohu enää läpi puuta.
Tää systeemi olis nyt pakko muuttaa.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä...
Mut me vaan...
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.