Itken aina kotimatkana.
Haluisin vaan takas kääntyy.
Miks on pakko aina vetää päätyyn,
jos mun sydän solmuun yössä vääntyy.
Ja sama suol on mun suussa.
Kaikilla on kivaa, paitsi mulla.
Aamuisin tukehtumas tulevaan.
Ja sanoin, etten vetäis mitään enää kuitenkaan.
Tänään ei luokuu
vikat henkään.
Puheenaiheet on
loppu melkein.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä satetaan.
Oon ohuena läpi,
kuultaa.
Tän systeemi olis nyt pakko buuttaa.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä satetaan.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Mä en pelkää mitään,
paitsi meitä.
Enkä tahas sun takia kaikkee hyvää pois heitä.
Mä oon aina välillä,
niin varma.
Et kaikki tää sun pimeä aine on mun oma harha.
Oon elossa,
se on positiivista.
Ku en oo viisas ja rohkea.
Ei saa tulos.
Puuttaa tää systeemi, saada joku lopputulos.
Tänään ei luokuu
vikat henkään.
Puheenaiheet on loppu melkein.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä satetaan.
Oon pohju enää läpi puuttaa.
Tää systeemi olis nyt pakko muuttaa.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Vielä satetaan.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.
Mut me vaan koitetaan.
Vielä koitetaan.