Mus on kaksipuolta, mä tiedän sen.
Joskus mä oon lempeä, joskus äkki pikainen.
Ei kai se muille enää mikään suuri salaisuus oo.
Et mä muistutan joskus kolikkoon.
Sen seitsemänkymmentä kertaa mä olen sanonut,
että rakastan.
Silti seitsemänkymmentä kertaa mä olen pilannut hyvän tunnelman.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että se ei ollut pelkän vahinko.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että mulla on sydän niinku kolikko.
Ja aina silloin kun vauhti hiljenee,
mä mietin kummalle kyljelle koliseen.
Se kolikko joka mun sisällä pyörii omaa tanssiaan.
Lopulta pieni henkäys saa sen kaatumaan.
Sen seitsemänkymmentä kertaa mä olen sanonut,
että rakastan.
Silti seitsemänkymmentä kertaa mä olen pilannut hyvän tunnelman.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että se ei ollut pelkän vahinko.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että mulla on sydän niinku kolikko.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että se ei ollut pelkän vahinko.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että mulla on sydän niinku kolikko.
Elämä on uhkapeliä,
moni kerää munta seteliä.
Mut jos ei omaa luonnettaan voita,
lopulta me ollaan vaan kolikoita.
Sen seitsemänkymmentä kertaa mä olen sanonut,
että rakastan.
Silti seitsemänkymmentä kertaa mä olen pilannut hyvän tunnelman.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että se ei ollut pelkän vahinko.
Anna anteeksi mulle,
mä tiedän sen,
että mulla on sydän niinku kolikko.
Sä oot mun sydän,
mä oon sydän, mä oon sydän, mä oon sydän.