Se tuntui kuin suudat,
mut se oli vaan kuus vuotta kalliossa.
Siellä kuoli jotain vanhaa ja syntyi jotain uutta.
Korttelin päässä pahtimolta.
On erottu ja rakastuttu, riidelty ja naurettu.
Mä luulin, et mun koti vois olla täällä.
Ja sitä kai se olikin,
mut seinät loppuun kulutin.
Aika laittaa avaimet eteenpäin.
Joku muussa on näistä neljäistä tehdä oman näkösensä.
Lapsuuden huudit,
missä kerran kuljin,
ne kutsuu mua uudestaan.
Tässä on jotain suurempaa.
Muuta mä en luullu, mut tänne mä kuulun.
Niinku kaikista ennen mua.
Joku päivä mustakin jää.
Jel on vaan omenapuu.
Mä nään, kuinka sä kasvat täällä.
Sama reitti pyörällä, puisto täynnä frendejä.
Sulla on samat koulut käytävänä.
Opet kysyy kauhool, ethän sä oo isäs tullut.
Ootsä klounina hyppytunnilla?
Tanssitaaks diskossa hitaita?
Onks kanaviillankin ruokalistalla?
Hitaatsä kiviä lahden rannassa?
Ruusun marjaa ja taskussa?
Kestäiks iltapäivät täällä vielä ikoisesti?
Lapsuuden huudit,
missä kerran kuljin,
ne kutsuu mua uudestaan.
Tässä on jotain suurempaa.
Muuta mä en luullu, mut tänne mä kuulun.
Niinku kaikista ennen mua.
Joku päivä mustakin jää.
Jel on vaan omenapuu.