Sä oot onnekeiju, ole hyvä ja lennä.
Jotta ei sut aiot vajaantaa sun mennä.
Sä sano et,
tuut jyvält himaa sun mutsi lähi,
jos vetää yhä hihaa.
Naapuri soitti taas tytät pihasta,
ydät vikaa et pääst yhää tilaa.
Sä oot kuustoista,
haluisit elää niinku muut voi.
Mut kaikki on väärinpäissuus,
tuntuu et kaikki menee sisäkuussa,
tuut pois.
Voit tollan virheitä,
oista matsaa tai onneks teille poista lasta.
Kaikki on paskaa,
kaikki on vaan sua vastaan,
mikä paikka toi kasvo.
Ja äidin silmät on sumeat jo,
hän sanoo maailma on vaarojen karikko.
Se sama maailma siskosi vee,
vaan sanoo viimeisen sanania,
se on ei.
Ja äidin silmät on sumeat jo,
hän sanoo maailma on vaarojen karikko.
Se sama maailma siskosi vee,
vaan sanoo viimeisen sanania,
se on ei.
Se alus mennä ku kaikki muu menee,
meri on lämmiä ja jatka kuu menee.
Mee tanssii satees kuun etee,
sano kaikkee joo mitä tuut tekee.
Maailma on vaaroja täynnä,
oot nähny sen ku oot eri paikoissa käyny.
Ei samoin naamoja näy,
ei kaikki selvii,
ei kaikki ryhdyistäydy,
eikä maailma stuu valmis,
ei.
Oot vaajas kakaksistee,
läki menee vastiksee,
sahkailmat vastikkee,
taas mikä tahdis mee.
Ja vuodet vierii,
äiti on raukee,
tytär on raukee,
kun lukot ei aukee.
Ovet on kiinni, ovet on kiinni, lukot ei aukee.
Ja äidin silmät on sumeat jo,
hän sanoo maailma on vaarojen karikko,
se sama maailma siskosi vei,
vaan sanoo viimeisen sanania,
se on ei.
Ja äidin silmät on sumeat jo,
hän sanoo maailma on vaarojen karikko,
se sama maailma siskosi vei,
vaan sanoo viimeisen sanania,
se on ei.
Ja yönä erään heinäkuun tytär herää pukeutuu,
ikkunasta lähtee maailman pauhu.
Toisessa huoneessa äiti suussa on tupakka,
nukahtaa ja herää pian kauhuun.
Ja hän huutaa,
tytärtä huutaa, ja kova huutaa,
mutta tytär on kaukana ja lähellä kuuta.
Ja äidin silmät on sumeat jo,
hän sanoo maailma on vaarojen karikko,
se sama maailma siskosi vei,
vaan sanoo viimeisen sanania,
se on ei.
Ja äidin silmät on sumeat jo,
hän sanoo maailma on vaarojen karikko,
se sama maailma siskosi vei,
vaan sanoo viimeisen sanania,
se on ei.