Mä mietin väli sitä miten onnellinen on,
että sä synnyit samaan maailmaan.
Tai miten vaikeeta ois ollu löytää
toisensa jos oisit Tokiost ja mä Vantaat.
Mut oisin löytäny sut kuitenki mä lupaan.
Elämä on lyhyt niinku katkenu lankaa.
Meni vaan hetki, oltiin kasvettu vanhaksi.
Ei tullu laskettu aikaa.
Oli kesä kun ei kukki kasteltu lankaa.
Selvittiin paljon sut paljon selvittämättä.
Yksin tai hiljaa sunkaan hengittämättä.
Vaikko tavata tarvi olla ensimmäinen.
Vaikee sanoa sulle selvipäisen.
Olti liian nuore itse näisin,
vai päätettiin te olti itse päisin.
Jos sua itketään niin yhdessä itkettäisin.
Väli sunka on ollu pitkii päivii,
mut en löydä vastauksii valvomalla.
Sulla on merkitystä ei maammon alla,
vaan silmi,
tarina ja kallo alla.
Mä mietin välis sitä miten onnellinen oon,
että sä synnyit samaan maailmaan.
Tai miten vaikeeta ois ollu löytää toisensa,
jos oisit Tokiost ja mä Vantaat.
Mut oisin löytäny sut kuitenki mä lupaan.
Pilvet muodostaa sut muotokuva.
Su flow menee joka nuotin mukaan.
Sä tyyny kun tuulet on yö.
Korva sun rintaan vasta kun se lyö.
Sä oot sisältä kauniimpi ku mikä.
Voit menetä kaikki niin haluun sut pitää.
Mitä uskaltaanu unelmoida.
Kun nukut niin annettiin musiikki soida.
Otin sustkii sano pidän sut lähel.
Jos oot tippumas kurrota käden.
Ja vaik sunki kengissä on kivi,
su epäkohdat on täydellisi.
Mä mietin välis sitä miten onnellinen oon,
että sä synnyit samaan maailmaan.
Tai miten vaikeeta ois ollu löytää toisensa,
jos oisit Tokiost ja mä Vantaat.
Mut oisin hulluks kai tullu jos mulle ei ois sua.
Mä lupaan.