Et voi elämä viisaudella hallita.
Et voi tietää, et en ustaa mitä tapahtuu.
Äkki arvaamatta niin kuin kuiva oksa,
jonka päällä istut murtuu, lakastuu.
Jospa jo näin iltana,
kun metsän yllä loistaa kuu,
miljoonia voittaisit ja maailmasi hullaan tuu.
Voitko päätä siihen ja halveksua kuolemaan?
Onko onni vain niiden,
jotka kaiken täällä omistaa?
Elämää ei voi jäädä lasikaappiin seuraamaan
ja siirtää aikaa ajoin paikkaan parempaan.
Elämää ei voi elää,
jos ei suostu sitä nielemään.
Kipu täytyy lävistää,
vaikka piina pyytää lähtemään.
Jospa jo näin iltana, kun kalliolla seisoo puu,
kohtaisit ylösnouseen, maailmasi mullistuu.
Paljan jaloin rantauduin maailmaan.
Mitä täältä ei voi viedä mukanaan?
Elämää ei voi jäädä lasikaappiin seuraamaan
ja siirtää aikaa ajoin paikkaan parempaan.
Elämää ei voi elää, jos ei suostu kohtaamaan.
Kipu täytyy lävistää,
kääntää katse kaiken antajaan.
Mihin tartut silloin,
kun sydän pohjaa koskettaa?
Viereen kyyneleiden illoin nukahtaa.
Elämää ei voi elää, jos ei suostu kohtaamaan.
Kipu täytyy lävistää,
kääntää katse kaiken antajaan.