Olen tullut pitkän polkuni päähän,
livennyt ja luisunut.
Kadonnut ja kuollut aikoja sitten,
väärään virtaan suistunut.
Olen elänyt ja tuhlannut sata elämää.
Olen pelännyt, että kotiani en koskaan nää.
Sinä juokset vastaan,
pyydät mua pöytään istumaan.
Tuntuu niin kuin koskaan en ois täältä poissa ollutkaan.
Sinä juokset vastaan,
annat mulle tuolin ruhtinaan.
Sinä kutsuit lapseksesi tuhlaajaa.
Mä en mitään tällaista olis voinut odottaa tai aavistaa,
että saisin laulaa vielä nää laulut uudestaan ja uudestaan.
Olen elänyt ja tuhlannut sata elämää.
Olen pelännyt, että kotiani en koskaan nää.
Sinä juokset vastaan,
pyydät mua pöytään istumaan.
Tuntuu niin kuin koskaan en ois täältä poissa ollutkaan.
Sinä juokset vastaan,
annat mulle tuolin ruhtinaan.
Sinä kutsuit lapseksesi tuhlaajaa.
Rippeet ja riekalet, ne on tässä kaikki.
Virheet ja pirstalet,
sinä saat ne kaikki.
Sinä juokset vastaan,
pyydät mua
pöytään istumaan.
Tuntuu niin kuin koskaan en ois täältä poissa ollutkaan.
Sinä juokset vastaan,
annat mulle tuolin ruhtinaan.
Sinä kutsuit
lapseksesi tuhlaajaa.
Sinä juokset vastaan,
pyydät mua pöytään istumaan.
Tuntuu niin kuin koskaan en ois täältä
poissa ollutkaan.
Sinä juokset vastaan,
annat mulle tuolin ruhtinaan.
Sinä kutsuit
lapseksesi tuhlaajaa.