Vaikka joskus tuntuu, että mä sekoon,
vielä kannan korttani kekoon.
Silloin kun tarvit mua, täällä mä oon,
sä kuulut myös mun kohtaloon.
Silloin kun et saa sanoa tuo ääneen,
silloin kun luulit, muuni on lähtenyt,
mupaan tulla sua kyseleen,
ja jos kaikki menee,
jätät jälje mun sydämeen.
Täällä mä oon,
vieläkin sun,
nouseen pystyyn jos kaadun.
Haluun saada syttyyn sun soidun,
sun hymystä mä voimaan nun.
Ja täällä mä oon,
niin kauan kun viimeisen kerran kaadun.
Jos haluut sotilaan, mä varustaudun.
Jos haluut rauhaa, mä antaudun.
Joskus seksytään yksin pimeään,
huudetaan kunnes itketään.
Sanat on turhii, eikä ne turittaa.
Annan mun rakkauden, enkä pyydä mitään.
En oo unohtanut sitä, mitä sanoin.
En oo luovutanut siitä, minkä vannoin.
Ja jos sanoinkin sen äänen liian harvoin,
niin sua jatkuvasti mielessäni kannon.
Täällä mä oon,
vieläkin sun,
nouseen pystyyn jos kaadun.
Haluun saada syttyyn sun soidun,
sun hymystä mä voimaan nun.
Ja täällä mä oon,
niin kauan kun viimeisen kerran kaadun.
Jos haluut sotilaan, mä varustaudun.
Jos haluut rauhaa, mä antaudun.
Jos et tiennyt vielä, niin nyt sä tiedät.
Täällä mä oon, oon kokonaan sun.
Haluun saada syttyyn sun soidun.
Mä antaudun, mä antaudun.
Jos et tiennyt vielä, niin nyt sä tiedät.
Täällä mä oon, oon ainiaan sun.
Haluun saada syttyyn sun soidun.
Ja jos haluut rauhaa, mä antaudun.
Ja jos haluut rauhaa,
mä antaudun.
Täällä mä oon,
vieläkin sun, nouseen pystyyn jos kaadun.
Haluun saada syttyyn sun soidun,
sun hymystä mä voimaan nun.
Ja täällä mä oon,
niin kauan kun viimeisen kerran kaadun.
Jos haluut sotilaan, mä varustaudun.
Jos haluut rauhaa, mä antaudun.
Ja jos haluut rauhaa, mä antaudun.
Jos haluut rauhaa, mä antaudun.
Jos sä haluut rauhaa, mä antaudun.