Kohta puolin vuosi sataa polttanut teitä täällä oon.
Nähnyt kaupungit ja pellot,
soin et kirkossa on kellot,
mut ei silti rauha löytynyt.
Pelännyt oon pettymystä se,
että maahan pudottaa.
Mennyt aina mielipuolena,
kuin perässä ois kuolema,
mut ei silti pelko väistynyt.
Rauhoittaa
mut suudelmas vaan.
Kun tuut mun kainaloon,
niin perille mä oon.
Ei oo enää kiire minnekään.
Mä tahdon en pakoon,
mitä tulee niin se tulkoon.
Luulin, että synnyin lähtemään.
Mut nyt kun sä oot siinä lähellä,
mä olen perillä.
En mä tiedä,
mitä tehnyt,
on että sinut ansaitseen.
Toimi kummallinen voima,
ja nyt on tyttö ja poika toisiinsakin kiertyneet.
Miks juoksis enää päättömästi,
kun kaikki tärkeet tässä on?
Kaksin käsin puristan susta,
ja kiinni juurrutan tämän miehen,
ja viereesi jään.
Rauhoittaa mut suudelmas vaan.
Kun tuut mun kainaloon,
niin perille mä oon.
Ei oo enää kiire minnekään.
Mä tahdon en pakoon,
mitä tulee niin se tulkoon.
Luulin, että synnyin lähtemään.
Mut nyt kun sä oot siinä lähellä,
mä olen perillä.
Kun tuut mun kainaloon, niin perille mä oon.
Ei oo enää kiire minnekään.
Mä tahdon en pakoon,
mitä tulee niin se tulkoon.
Luulin, että synnyin lähtemään.
Mut nyt kun sä oot siinä lähellä,
mä olen perillä.