Hieman alkaa ahistaa,
on aika jälleen vaihtaa maisemaa.
Kun on tälle tielleen lähtenyt,
tää täytyy hamaan loppuun katsasta.
Päätä vanne kiristää,
kun ilmastoon muutosta jään miettimään.
Tärkeintä on lähteä,
ei hailemaan
jallun yhtä tähteää.
Ja taas me mennään kaukaa jostain kauas jonnekin.
En ees tahdo tiedä tarkemmin,
kunhan vain mennään.
Neljä ystävää ja valtatie,
älä vielä vie, älä vielä meitä kotiin vie.
Älä vielä vie,
älä vielä vie,
älä vielä meitä kotiin vie.
Paikasta A paikkaan B,
olotilat ja suuntavaisto heittelee.
Uus vaan virtaa putkissa ja sylin korjaussarjat kaatuu mutkissa.
Taas neljä syöttöpossua,
samat viitsit, häkejä, tsintoniikkiä.
Mä tahdon möykätä näissä luolissa,
nysvätä sitten kelkeä kikkustuolissa.
Ja taas me mennään kaukaa jostain kauas jonnekin.
En ees tahdo tiedä tarkemmin,
kunhan vain mennään.
Neljä ystävää ja valtatie,
älä vielä vie,
älä vielä meitä kotiin vie.
Älä vielä vie,
älä vielä vie,
älä vielä meitä kotiin vie.
Seuraavan päivän ensimmäinen,
hipaisi otsaa,
siipi perhoseen.
Ja taas me mennään kaukaa jostain kauas jonnekin.
En ees tahdo tiedä tarkemmin,
kunhan vain mennään.