Kaikuu askeleiden,
kasvot kulkureiden,
kesä vaihtui taas lumen ja loskaan.
Ruuhka loppu tomiin ja me juoksemme niin,
tämä kaupunki ei nuku koskaan.
Ja jossain siellä muukalaisien lailla
Jumalan kansa kulkee vierailla mailla.
Maailmassa, mutta ei maailmasta,
on tuo kansa kotimatkalla vasta.
Mitä ikinä teet,
minne ikinä menet,
älä unoda siellä milloinkaan.
Sinut kutsunut on,
suurin muutumaton,
olet perhettä kaikki valtiaan.
Älä unoda milloinkaan,
olet lapsikuninkaan.
Muistot menneisyyden,
arvet taistelujen,
jäljet elämän näkyy jo päältä.
Toivo jäljelle jää, muu on häviävää,
meidän kotimme ei löydy täältä.
Kuin Babylonin virtain vierillä kansa,
kaipuutta täynnä, itki unelmiansa.
Maailmassa, mutta ei maailmasta,
on tuo
kansa kotimatkalla vasta.
Mitä ikinä teet,
minne ikinä menet,
älä unoda siellä milloinkaan.
Sinut kutsunut on, suurin muutumaton,
olet perhettä kaikki valtiaan.
Älä unoda milloinkaan,
olet lapsikuninkaan.
Mitä ikinä teet,
minne ikinä menet,
älä unoda siellä milloinkaan.
Sinut kutsunut on,
suurin muutumaton,
olet perhettä kaikki valtiaan.
Mitä ikinä teet,
minne ikinä menet,
älä unoda siellä milloinkaan.
Sinun kanssasi on, suurin muutumaton, olet
perhettä kaikki valtiaan.
Älä unoda milloinkaan,
olet lapsikuninkaan.