Älä kilpeä sinosta,
en käännytää sua ajo,
se on näännyttänyt joskus minutkin.
Ota kypäräsi päästä,
en satuttaa sua tahdo,
se vain kaduttaisi mua sittemmin.
Niin monta pientä polkua ja valtatietä
kulkenut oon etsiessä suuntaan oikeaan.
Ja totuudesta on ollut liian montaa mieltä
noussu huutomerkin päälle seisomaan.
Se on kultaa, joka hiekan sekaan unohtuu,
se on tultaa, joka turhaan roihuun tukehtuu.
Se on rakastaa ja rakastaa ja rakastaa
lähimmäistä itseään ja Jumalaa.
Se on väännettyä rautalankaa.
Mihin uskot samasille?
En vie sua käräjille,
sitä iästä mä en suostu kantamaan.
Pieni rahtu rakkaudesta,
aidosta laupeudesta,
niiden laidoista jos joskus otteen saan.
Niin monta pientä polkua ja valtatietä
kulkenut oon etsiessä suuntaan oikeaan.
Ja totuudesta on ollut liian montaa mieltä
noussu huutomerkin päälle seisomaan.
Se on kultaa, joka hiekan sekaan unohtuu,
se on tultaa, joka turhaan roihuun tukehtuu.
Se on rakastaa ja rakastaa ja rakastaa
lähimmäistä itseään ja Jumalaa.
Se on kultaa, joka hiekan sekaan unohtuu,
se on tultaa, joka turhaan roihuun tukehtuu.
Se on rakastaa ja rakastaa ja rakastaa
lähimmäistä itseään ja Jumalaa.
Se on väännettyä rautalankaa,
se on väännettyä rautalankaa,
se on kolme suurta rautanaulaa.